Savon sotaväki 1610-1721

Lähde: Veijo Saloheimo: Savon Historia II:2


1610 Kapteeni Mårten Eerikinpojan komppania Käkisalmessa ja Tanskan sodassa. Kasper Ermsin johdossa Saksan sodassa. 1640 Käkisalmessa.

1618 Savolaisia oli aseissa 1730 jalkamiestä kuudessa lippukunnassa, puolet kummastakin vanhasta kihlakunnasta. ja 184 ratsumiestä, 93 Pien- ja 91 Suur-Savosta.

1620-26 Ruotsin sotalaitosta organisoitiin uudelleen. Lippukunnat jaettiin komppanioiksi, jotka ryhmitettiin rykmenteiksi.

1620 Arvid Hornin lippukunta joutui Inkerinmaalle. Lauri Yrjänänpojan piensavolainen lippukunta oli Käkisalmen varuskuntana, Matti Erikinpojan ja Hannu Roothin joukot Viipurissa, Erik Jooninpojan Narvassa, Lauri Urbaninpojan Audovan linnassa Peipsenjärven itärannalla. Ratsuväki oli Inkerinmaalla ratsumestari Hannu Munckin johtamana.

1620-luvun alussa oli kahdeksan jalkaväkikomppaniaa, kaksi Suur-Savosta ja kuusi Pien-Savosta. Kuuluivat ensin Karjalan lippukuntaan, sitten Karjalan rykmenttiin, päällikkönään maaherra Henrik Klaunpoika Fleming. Komppaniassa oli 130-150 miestä,siis noin 1100 henkeä.

Savosta oli aseissa jalkaväkeä 1609 miestä, kolme lippukuntaa Suur- ja kolme Pien-Savosta. Suursavolaisten kapteenit olivat Lars Urbaninpoika, jonka miehet olivat uvalta, Erik Jooninpoika mikkeliläisten ja Hans Rooth.Pien-Savolaisia johtivat Arvid Horn, Lauri Yrjänänpoika ja Martin Erikinpoika.

Kaksi komppaniaa ratsumiehiä

1621 syntyi lippukuntia jakamalla neljä uutta komppaniaa. Kapteenit Jakob Duvall, Nils Boije Juvalta ja Pieksämäeltä, Hans Berg Kuopiosta. Robert Götrich. Lauri Yrjänänpojan lippukunta jäi yhtä vahvaksi 320 miehen vahvuisena. Karjalan rykmentiin Horn ja Rooth.

Duvall, Boije, Berg ja Götrich Duvallin johtamaan skvadroonaan eversti Cobronin kenttärykmenttiin.

Karjalan kantarykmenttiin jäivät Lauri Urbaninpojan, Lauri Yrjänänpojan, Anders Munckin ja Martin Erikinpojan komppaniat.

Karjalan rykmenttiä johti Viipurin ja sittemmin Narvan käskynhaltija Henrik Fleming.

Elo-syyskuussa Cobronin kenttärykmentti ja Flemingin Karjalan rykmentti piirittivät Riikaa.

Talvella Cobronin rykmentti koteutettiin

Flemingin rykmentti sijoittui Narvaan.

Kantarykmenttien komppaniat palvelivat lähempänä: Lauri Urbaninpojan Viipurissa, Lauri Yrjänänpojan Käkisalmessa, Anders Munckin Pähkinälinnassa ja Martin Erikinpojan muualla Inkerinmaalla. Juvalaiset siirrettiin joulukuussa 1621 Viipurista Narvaan.

Savolaiset ratsumiehet osallistuivat Puolan sotaan 1621 pääosin Hannu Munckin komppaniassa, jossa palveli 67 suur- ja 44 piensavolaista ratsukkoa. Jaakko Pentinpojan komppaniaassa oli 22 juvalaista ja joroislaista, Niilo Maununpojalla 29 piensavolaista.

1622 Savolaiset jalkaväkikomppaniat täydennettiin kotona yhteensä 203 miehellä. Karjalan rykmentistä kaatui 7 ja kuoli 62, eniten Anders Munckin komppaniasta Pähkinälinnassa. Cobroni rykmentistä 15 ja 102, jossa Hans Bergin komppanian kuopiolaiset kärsivät sairauksista eniten.

1623 Savolaiset ryhmitettiin uudelleen. Karjalan rykmenttiin jäivät Anders Munckin ja Wellam Karrin komppaniat, muut sijoitettiin Hämeen-Uudenmaan rykmenttiin.

Munckin komppania muodosti Wolmarin kaupungin sotilassiirtolan 300 miehen vahvuisena perheineen.

1624 Riian ulkolinnoitukset Väinänsuu (Dünamunde) ja ”Uusisuu” (Neumünde) olivat kosteita ja sairautta varuskunnassa oli talvella paljon.

Puolan sodan alussa miehet koottiin pitäjittäin tai kymmenkunnittain väenottokokouksiin, joissa sovittiin otettavaksi joka kymmenes, myöhemmin joka kuudes mies. Puolan sodan loppuvuosina otettiin Savosta yhteensä 1562 miestä jalkaväkeen.

1625 Tartto vallattiin, mukana savolainen ratsuväki Henrik von Howenin johtamana. Edellinen johtaja ratsumestsri Henrik Kristerinpoika oli palvellut Hannu Munckin luutnanttina.

Alexander Karrin puumalalais-rantasalmelainen komppania vartioi Ludesenin linnaa.

Karjalan rykmentin Fleming erotettiin, tilalle kenraali Kustaa Kaarlenpoika Horn. Syksyllä rykmentti jatkoi varuskuntapalvelua.

Cobronin rykmentti, johtajanaan Ernest Creutz, kotiutettiin.

Ratsuväki ja Karjalan kenttärykmentti, johtajana eversti von Essen, osallistuivat Wallhofin taisteluun. Ratsuväki oli tästä lähtien äärimmäisenä oikealla.

1626 Savon jalkaväki omaksi rykmentiksi päällikkönä kenraali Horn. Piensavolaisia oli eversti Hornin, majuri Evert Tauben, Hans Bergin ja Kasper Ermesin komppaniat. Suursavolaisia komppanioita johtivat everstiluutnantti Henrik Horn, Willam Monier, Erik Jooninpoika ja Jöran Wrangel. Vahvuus oli 1096 miestä, joista jätettiin kotiin 217. Seuraava talvi Neumündessä vartiossa.

Savolainen ratsuväki oli kaksi komppaniaa, suursavo134 miestä Henrik von Howenin johtamana ja piensavo 115 ratsukkoa, joista rantasalmelaisia 68, johtajana Eerikki Yrjänänpoika. Nämäkin kuuluivat Liivinmaalla toimineeseen armeijaan.

Veikselin suu saarrettiin, mm. Henrik Nödingin alaisena 6 ratsumiestä Puumala, Sääminki, Rantasalmi ja yksi Suur-Savosta

1626-31 väenottojen määrät säilyneet joka vuodelta ja 30-vuotisen sodan loppuun asti kahdeksalta vuodelta.

1626 Ratsutaloja 236, joista Suur-Savossa 137.

1628 Tammikuussa Treiden taistelussa savolainen jalka- ja ratsuväki, paitsi Åke Hannunpojan ja Hans Bergin (kuopiolainen) komppaniat.

Pääosa Savon rykmenttiä vartioi edelleen linnoituksia.

Monierin, Ermesin ja Kaarle Hannunpoika Ramin komppaniat kuuluivat kenttäarmeijaan.

1629 Syksyllä Savon rykmentti kotiutettiin 857 miehen vahvuisena Altmarkin välirauhan jälkeen.

1630 Uusi liikekannallepano. Savon joukoista joutui Saksaan kenttäarmeijan mukana ratsuväki sekä viisi komppaniaa jalkaväkeä, kaksi Suur- ja kolme Pien-Savosta. Savon rykmentti edelleen kenraali Kustaa Hornin, mutta nuo komppaniat joutuivat eversti Hastferin rykmentin osiksi, kun joukot laivattiin Turusta Stralsundiin kesäkuun lopussa. Jalkaväen vahvuus oli 700 miestä.

Savon sotaväki jaettiin kahtia, osa piirittämässä ja valloittanassa Wolgastin linnaa, toinen osa oli Stralsundin varusväkenä.

1631 Burgstallin ja Werbenin taisteluissa savolainen ratsuväki, jalkaväki tuli mukaan Stralsundista.

Bretenfeldin taistelussa Savon jalkaväki Åke Oxenstiernan prikaatissa oikealla eturivissä. Suomalainen ratsuväki löi Pappenheimin wallonikyrassierit ja valloitti tykistön.

Savon jalkaväki Königshofenin varuskunnaksi. Ratsuväki Mainin varrella Würzburgin valloituksessa ja Reinillä, jossa talvehti.

Sotaväkeä pakoili 235 miestä Juvalta, Rantasalmelta, Säämingistä ja Puumalasta.

1632 Maaliskuussa savolainen ratsuväki palasi Henrik Nödingin joukoissa Kitzingeniin, jonne tuli myös jalkaväki Königshofenista majuri Göran Wrangelin johdolla. Sieltä marssittiin etelään Nürnbergin kautta Donauwörthiin ja Tonava ylitettiin 26. pnä maaliskuuta.

Lech-virran taistelu 3.-5. huhtikuuta. 334 pohjoissavolaista majuri Göran Wrangelin komennossa valtasivat saaren ja rakensivat sinne sillan.

Toukokuussa savolaiset ratsumiehet retkeilivät Ingolstadista Memmingeen ja Baijerin Münheniin.

Heinäkuussa Kustaa Aadolfin sotaväki Nürnbergissä.

Ratsuväki teki vielä lenkin Tonavalle reittiä Donauwörth-Rain-Neuburg. Syyskuussa Erfurtissa ja lokakuun lopulla Naumbergissa.

Marraskuun 6 pnä Lützenin taistelu. Savon jalkaväki oli Gabriel Kylen johtamana Itägöötan-Skaraborgin prikaatin oikean siiven ensi portaassa. Kuningas Kustaa II Aadolf kaatuu.

Savolaista jalkaväkeä oli kaikkiaan 975 miestä ensin eversti Hastfehrin, sitten eversti Kasper Ermesin komennossa.

Lützenin taistelun jälkeen nämä toimivat Königshofenin, Merseburgin ja Erfurtin varusväkenä 33 kuukautta eli melkein kolme vuotta.

Königsfohofenin varusväkenä toimi neljä piensavolaista komppaniaa, kapteeneina Wihelm Klick, Nils Niilonpoika ja Kasper Kemmer. Alunperin vahvuus oli 300 nihtiä eli jalkamiestä. Nihdit majailivat kaupunkilaisten kodeissa, koska tarjolla ei ollut tyhjiä luostaraita kuten Baltiassa.

1633 Viipurin ratsurykmentti piiritti helmikuusta alakaen Westfalenissa Onsabrükin kaupunkia ja Hamelnia Werser-joen varrella. Oldendorfin taistelun jälkeen kesäkuussa kaupunki antautui.

Elokuussa ratsuväki ylitti Reinin Weselissä ja talvehti Wetterissä Ruhrin alueella. 581 väenottokarkuria, Kuopiosta 179 Pieksämäeltä 130, Säämingistä, Kerimäeltä ja Sulkavalta 111.

1635 Varuskuntakausi loppui. Erfurtiin pääsi vain puolet vahvuudesta, loput tappoi katovuoden aiheuttama nälkä ja rutto.

Kesäkuussa Kasper Ermesin rykmentin pääosa eli kahdeksan komppaniaa toimi 378 miehen vahvuisena Magdeburgin varusväkenä. Päällystö oli balttiasta, mukana myös luutnantti Risto Jukarinen ja vääpeli Joonas Huttunen.

Heinäkuussa piensavolaisten komppanioiden rippeet Riikaan, jossa mahd. täydennys.

Stuhmsdorfin rauha päätti edellisen Puolan sodan, jonne saakka Savon jalkaväki palveli Liivinmaan linnoissa varusväkenä. Kahdeksan savolaiskomppaniaa kotiutettiin.

1634-38 ei säilyneitä väenottojen määriä.

1635 Taloluvun mukainen keskimäärä Savossa oli 0.42 miestä/talo. 30-vuotisen sodan viimeisen vuosikymmenen kuuden tunnetun vuoden otto oli 1276 miestä eli 213/vuosi. 185 ratsutaloa Pien-Savossa, 133 Suur-Savossa.

1637 Liivinmaan, Inkerin ja Käkisalmen varuskuntina palveli seitsemän savolaiskomppaniaa. Piensavolaisia olivat Johan Tawastin ja William Klikin komppaniat. Suursavolisia Majuri Fabian Wrangelin, Otto Örtenin, Abraham Laurinpojan, Matias Martinpojan ja Kristoffer Böllian komppaniat.

Gordonin skvadroona oli Wolgastissa linnojen varusväkenä kärsien pahoin taudeista.

1640 Palveluksessa oli 824 savolaista, joista yksi pataljoona Väinänsuussa, ja toinen Saksassa Driesenissä.

Ratsuväki oli Sleesissa ja lienee ollut toisessa Leipzigin taistelussa 1641.

1642 Saksaan lähti Alexander Gordonin skvadroona, jossa kahdessa komppaniassa savolaisia oli 203 miestä.

Savon jalkavakeä järjestettiin uudelleen. 304 karkuria, joista 70 kuopiolaisia, 41 pieksämäkeläistä, 37 sääminkiläistä.

1644 Rakuunarykmentti Itä-Suomesta, rykmentin everstiluutnantti Albreht Ridder, majamesteri kapteeni Philip Sass.

1645 Savosta rakuunakomppaniassa 73 miestä. Iisalmi 18, Sulkava 14, Puumala 10.

Ratsuväki lähetettiin Ruotsiin Tanskan sotaan, jota johti sotamarsalkka Kustaa Horn.

1648 Neljä savolaiskomppaniaa vartioi Mindeniä Weserin varrella ja toiset neljä Drieseniä Taka-Pommerissa.

Viipurin ratsurykmentti siirrettiin Saksaan.

Westfalenin rauha.

1649 Savolainen jalkaväki pääsi kotiin.

1650 Ratsuväki kotiutettiin.

Kuopio ja Iisalmi joutuivat Pietari Brahen alaiseen Kajaanin vapaaherrakuntaan. Rakuunat vapautuivat aikaisemmista sitoumuksistaan.

Juvalta 26 alokasta.

1652 372 savolaista rakuunaa. Erik Lagercrantz Suursäämimki, Herman von Burghausen Rantasalmi ja Johan von Nandelstadt Suursavo, komppanioissa. Ei Kuopiosta eikä Iisalmesta.

1653 Pietari Brahe perustaa vapaaherrakuntaan rakuunaosaston, joka määrättiin 1654 Kajaaniin varustettavaksi. Talonpoikaismiliisiä harjoitti jo rauhan aikana pitäjänluutnantti maakapteenin valvonnassa. Kuopion pitäjänluutnanttina toimi Kauhasen pappissuvun jäsen Anders Juhananpoika Skopa.

1654 Liikekannallepano. Berendt von Gettenin rykmentin jälkaväki puoliksi Liivinmaalle: 600 miestä Riikaan ja sen linnaan, 300 miestä Kirkholmaan, itärajalle Marienburgiin ja Nyhuseniin 150 miestä kumpaankin. Kenttäarmeijaan joutui kuusi komppaniaa eli toinen puoli rykmenttiä.

Erik Krusen johtamassa Viipurin ratsurykmentissä oli savolaisia Majuri Erik Pistolheimin komppaniassa 64 juvalaista ja ratsumestari Robert Tauben 92 rantasalmelaista. Everstiluuntnantti Erik Welskin komppaniassa 22 miestä Puumalasta. miehistöä lähti yhteensä 275 Liivinmaalle.

Fabian Berndesin johtamassa Viipurin rakuunarykmentissä palveli 438 savolaista kapteenien Erik Lgercrantzin, alasavolaisia, Herman von Hausenin, rantasalmelais-juvalaisia, ja Johan von Nandelstadtin, pieksämäkeläis-joroislaisia, komppanioissa.

1655 Nandelstdtin sijaan tuli kapteeni Klaus Boije.

Lagercrantsin komppania kuului everstiluutnantti Ridderin johtamaan skvadroonaan, joka keväällä lähetettiin Liivinmaalle ja osallistui heinäkuun alussa Väinänlinnan valtaukseen sekä Pasewalkin ja Birsenin kahakoihin.

Eversti Berndesin johtama skvadroona laivattiin kesällä Helsigistä Pommeriin.

Burghausenin ja Tauber rakuunat ja kenttäarmeijan jalkaväki piiritti Krakovaa syys-lokakuussa.

Joulupäivänä vallattiin Hirschaun linna Itämeren rannalla.

Suomeen uusi rakuunarykmentti. Eversti Georg von Schwengeln. Everstiluutnantti Olof Johaninpoika Lagercrantz.

1656 Rullissa 126 rakuunaa, joista 81 savolaista itäisistä pitäjistä.

Krausen ratsurykmentti Liivinmaalta Preussiin Stenbockin joukkojen osana. Heinäkuussa se palautettiin Suomeen.

Rakuunoista Ridderin skvadroona toimi talvella Veikselin varrella ja kärsi pahoin Warkan kahakassa Varsovan eteläpuolella, vahvuus väheni alle puoleen ja Ridder kaatui.

Berndesin skvadroona oli Varsovan taistelussa 18.-20. pnä heinäkuuta.

Berndesin tilalle tuli Dietrich von Rosen, olivat syyskuussa puolustamassa Tykoczin linnaa Narev.joen varrella Liettuassa. Kapteeni Boije kaatui sekä juvalaiset lippumiehet Petter ja Karl Nassokin. Piiritys päättyi tammikuun 17 pnä (1657).

Lagercrantsin rakunakomppaniasta kuoli Puolassa kapteeninsa lisäksi 93 miestä 133:sta.

Kenttäarmeijaan sijoitettu savolainen jälkaväki vartioi kesän Danziger Hauptin linnoitusta Veikselin lämtrisen suuhaaran varrella. Tämä joukko jäi Puolaan pysyvästi.

Venäläiset tunkeutuivat Sortavalan kautta Kurkijoelle, Kiteelle ja Tohmajärvelle yllyttäen ortodoksitalonpoikia kapinaan, jotka liikehtivät Savon suuntaan kesäkuussa. Elokuussa Puruveden rannikot jäivät suojattomaksi. Tuhottiin Vaaran rajakylä, Pihlajaniemi, Raiku, Kumpuranta, Makkola Paakkunala, Kulennoinen. Hyökättiin Savonlinnaa vastaan.

Pohjoisempana liperiläiset ortodoksit hyökkäsivät Kaatamoon, Leppälahteen Suurenjärven ja Oriveden välille. Etenivät Juojärvelle, jossa Tuusniemellä eli Miettilässä kuopiolaisjoukko poltti koko sissiosaston.

Yxkullin 150 ratsurykmentin miestä ja 100 rakuunaa johtajana majuri Erik Boije tavoitti syyskuussa venäläisosaston.

Majuri Gyllenrandt retkeili ja rosvosi Kiteellä nostomiehineen. Kuopiolaiset rosvosivat Liperissä useampaan kertaan.

Olavinlinnan hopmanni Israel Pistolekors ruodutti rahvasta, ja määräsi heille upseereja nostoväkeä varten. Kuhunkin pitäjään nimitettiin nostoväen päälliköksi kapteeni ja vääpeli. Juvalla kapteeniksi Matti Pekanpoika Pylkkänen ja vääpeliksi Juhana Muttulainen, Leppävirralla Antti Kinnunen ja Antti Puranen. Kuopiossa pitäjänluutnantti Anders Juhananpoika sairastui, tilalle tuli Kajaanista maakapteeni Petter Tysk. Nostoväen päällikkönä oli majuri Hans Hannunpoika Gyllenbrandt. Leppävirtalaiset vartiovat Juojärvellä ja kuopiolaiset samoin päällikkönä korpraali Paavo Lyytikäinen, joka oli taistellut jo Lützenissä.

Venäläiset valtasivat elokuussa Väinänlinnan ja Kokenhusenin. Nevanlinna Nevajoen suulla hävitettiin, Pähkinälinna ja Käkisalmi piiritettiin.

Käkisalmen piiritys päättyi syksyllä, vapauttamisessa olivat mukana savolaiset rakuunat. Everstiluutnantti Olof Lagercrants kaatui 30. pnä elokuuta.

Erik Krusen ratsurykmentti palautettiin kotimaahan myöhäsyksyllä. Komppaniat sijoitettiin talvileiriin yksi kuhunkin pitäjään. Pien-Savon komppaniasta kaatui Puolassa 59 miestä.

Marraskuussa värvättiin uutta väkeä. Savonlinassa oli kornetti Johan Heideken, vänrikki Mårten Jordan,vänrikki Erik Råhax, vääpeli Sigfrid Antinpoika Munck ja kersantti Antti Taskinen.

1657 Heideken komppania siirretään Viipuriin, Savonlinnaan jäi 25 miestä.

Kenraali Krause hyökkäsi kevättalvella Aunukseen ja everstiluutnantti Erik Pistolhjelm Tulemajärvelle.

Syksyllä kapteeni Anders Skogh komppanioineen vartioi itäräjalla, maaliskuussa vastuuseen luutnentti Martin Laurinpoika.

Kuningas Kaarle X Kustaa vei päävoimansa Tanskaa vastaan.

Liettualaiset valtasivat lokakuussa Wolmarin ja venäläiset joulukuussa Marienburgin. Riikaa piiritettiin.

Kesän suurin taistelu käytiin itäisellä Inkerinmaalla Lavassa, jossa olivat Viipurin ratsuväki ja rakuunat.

1657-58 talvella Kerimäellä olivat aatelislipulliset ratsumestarien Arvid Orren ja Erik Lilljeskäldin komppaniat, samoin tykistöosasto toukokuuhun asti. Lilljesköld lähti kesäkuussa, Orre jo maaliskuussa.

Sota päättyi Venäjän suunnalla.

Käkisalmen ortodoksit pakenivat Venäjälle.

1658 Kunigas antautui puolalaisille Itä-Preussissa Strassburgin varusväkenä joulukuun alussa.

1659 Savolaisia 113. Rakuunatiloja yhteensä n. 500.

1660 Tauben rakuunarykmentti kotiutettiin Ruotsin Norjan rajalta, jota aikansa vartioi kolme komppaniaa.

Savolaisia palveli ainakin kahdessa siirtolakomppaniassa, Käkisalmessa kapteeni Petter Spångin joukossa 93 savolaista, suursavolaisia 41, itäsavolaisia 30 ja pohjoissavolaisia 22.

Pähkinälinnassa kapteeni Johan Martinpoika Spiggin komppaniassa 59 savolaista.

Siirtolakomppaniat toiomivat erillään, mutta virallisesti ne kuuluivat siirtolarykmenttiin. Miehet palvelivat pitkään ja pitivät perheensä luonaan. Karkureita oli vähän. Nihdin poikien nimet liitettiin jo vuoden 1660 rullien loppuun kolmena luokkana poikien iän mukaan 1-4, 6-10 ja 11-15 -vuotiaat. Tästä joukosta siirrettiin komppanian miehistöön aluksi 16, sitten 17 vuotta täyttäneet.

Jalkaväki miehitti itäsuomalaisia linnoituksia esim. kapteenien Skoghin ja Örnin komppaniat Käkisalmea.

Jalkaväen väenotto järjestettiin uudelleen jäkamalla pitäjät väenottoruotuihin. Kustakin yksi mies palvelukseen. Koko Savossa ruotuja yhteensä 101.

130 uutta alokasta, joista 83 Suur-Savosta ja 27 irtainta miestä.

1660-85 Varsinaisille sotaretkille, joita oli kolme kertaa, osallistui Savosta pääasiassa ratsuväki ja rakuunat.

1662 Eversti Bernhard von Gerttenin everstiksi vaihtui syyskuussa Anders Zöge. Gerttenin-Zögen rykmentistä vartioi viitisenkymmentä miestä Riian edustella olevaa Neumünden linnoitusta.

Riikaan siirrettiin Narvasta kolme muuta komppaniaa. Nämä olivat Neumünden ja Kokenhusenin varuskuntina seuraavana vuonna.

1663 Yläsavolaisia nihtejä oli Juvalta, Joroisista, Mikkelistä ja Ristiinasta. 299 savolaista ratsutaloa. 81 alokasta, joista irtolaisia 41.

Eversti Pistolhjelmin Viipurin ratsurykmenttiin kuului Savosta kaksi komppaniaa, yksi suur- ja toinen pien-savolaisista. Ratsumestarina oli Pistolekors.

Berendt Tauben rakuunarykmentin everstiluutnanttina oli Herman von Burghausen.

1664 Viipurin ratsurykmentissä 289 ratsutaloa ja Karjalan rakuunarykmentissä 262 rakuunataloa koko Savon alueella.

Kuopio ja Iisalmi kuuluivat Kajaanin vapaaherrakunnan puolustusjärjestelmään, eivät mukana em. luvuissa.

1664 Huhtikuussa tuli kaksi komppaniaa lisää Riikaan, osa siirrettiin Tarttoon ja syyskuussa kolme komppaniaa Narvaan.

1665 120 kulkumiestä pestattiin, joista 94 suursavolaista.

Viipurin itäinen jalkaväkirykmentti, everstinä Anders Munck, jossa palveli piensavolaisia, mm. kapteenit Gustaf Larsson ja Gerhard von Löwe. Molemmat komppaniat siirrettiin joulukuussa Riikaan, jossa olivat vuoteen 1675 asti.

Evertiluuntnantti Herman von Burghausen perusti toisen rakuunarykmentin, apunaan ratsumestari Nils Grot.

1665-66 Bermenin sota, jossa Tauben rakuunoita 200 miestä.

1667 Kerimäeltä 15 irtainta ja kaikkiaan 47 alokasta, kruununtalollisilta 10 ja rälssisstä 34 alokasta.

Savo piti yllä yhtä jalkaväkirykmenttiä. Oma jalakaväkirykmentti puuttui ruptuurisodan jälkeen 1680-luvun alkuun, jolloin maakunnan miesten keskitys Funckenin rykmenttiin alkoi.

Elokuusta alkaen Gerttenin rykmentin komppania vartioi Pärnua vuoden 1668 loppuun.

Narvassa, Nevanlinnassa ja Ivangorodissa palvelivat kapteenien Sprintzin ja Brudgumin komppaniat.

1673 Huhtikuussa Munck luovutti Viipurin itäisen jalkaväki rykmentin everstiluutnantilleen Henrik Wolfensköldille, joka perusti pian uudelleen Savon jalkaväkirykmentin. Sen henkikomppanian miehistöstä ei ole tietoja. Everstiluutnantin komppaniassa oli miehiä Puumalasta, kapteeni Henrik Rehbinderillä juvalaisia, Gustaf Larssonilla rantasalmelaisia, leppävirtalaisia ja kuopiolaisia, kapteeni Braalla sääminkiläisiä ja kerimäkeläisiä sekä kapteeni Wolmar Anton Schippenbachilla mikkeliläisiä, ristiinalaisia ja kangasniemeläisiä. Näitä oli 1675 linnoittamassa Nevanlinnaa samoin kesällä 1677 Viipurissa, josta ne siirrettiin Nevanlinnan varuuskunnaksi.

1675 Savossa oli 278 ratsutaloa ja 301 rakuunatilaa. Viipurin ratsurukmentin evestinä oli Odert Hastfehr lippukomppanianaan edelleen suursavolaiset.

Tauben rykmentin oli perinyt eversti Gotthard von Budberg ja siihen kuului 172 savolaista rakuunaa.

1676 Ruotujako uusittiin. Mukaan otettiin myös Kuopio ja Iisalmi, joiden rakuunapalvelus oli unohtunut. Mukana oli kolme ruotua Ruokolahdelta ja Jääskestä. Pohjois-Savosta 84 rälssitilaa. Koko Savosta sotamiesruotuja 288.

Kruunun ruotuun kuului 10 ja rälssiruotuun 15 taloa.

Väenotossa kaikkiaan Savosta 501 alokasta, Pohjois-Savosta rälssitiloilta 85 ja irtolaisista 82, näistä Kuopiosta 47 ja Iisalmesta 35. Tätä ennen Kuopio ja Iisalmi säästyivät väenotolta 25 vuoden ajan.

Tanskan sota. Suomalaiset ratsujoukot siirrettiin Ruotsiin. Hälsingborgin taistelu 30 pnä lokakuuta. Ruuan puute ja taudit löivät riveihin pahimmat aukot. Budbergin rykmentin vahvuus aleni 767.stä 492:een ja Burghausenin 727:stä 483:een.

Joulukuun 4 pnä Lundin taistelu, jossa haudattiin 8357 kaatunutta. Burghausenin henkikomppaniasta kaatuivat kaikki itäsavolaiset. Budbergin rykmentti menetti vain 41 miestä.

Burghausenin rakuunarykmentin lippu joutui tanskalaisten haltuun rakuunain kaaduttua, mutta Lundin piispankaupunki siirtyi ruotsalaisille.

1677 Uusi väenotto, rullat ei tallessa.

Anders Munckin rykmentin liikekannalla olleessa osassa väenotessa 87 miestä, uusia alokkaita 10. Noista 87 miehestä oli itse palveluksessa vain 9. Useimmat palvelivat jonkun palvelusvelvollisen palkkalaisena. Nämäkin miehet linnoittivat kesän Viipuria ja marssitettiin sitten Narvaan ja Nevanlinnaan varuskuntajoukoiksi.

Grotenfelt perusti uudelleen rykmenttiä Suomessa, heinäkuussa koossa 200 miestä.

Ratsuväen uudistus alkoi joulukuussa itäsuomalaisesta ratsuväestä. Kuningas Kaarle XI käski Aksel Stålarmin ja eversti Karl Falkenbergin täydentää Suomen ratsuväki.

1678 Viipurin jalkaväkirykmentin osa Tarton varuskuntana. 443 miestä, joista karkasi 22.

Pommerissa Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik Wilhelm valtasi melkein koko alueen ja piiritti Stralsundin kaupunkia.

Henrik Henrikinpoika Horn marssi lokakuun alussa Riikasta etelään, mukana savolaisia kaikissa aselajeissa. Joulukuun alussa Horn työnsi brandenburgilaisen kenraali Görtzken joukot Tilsitistä Köningsbergiin ja jatkoi ohi päästäkseen Pommeriin, jossa Stralsund oli jo antautunut.

1679 Horn joutui vetäytymään Liettuan alueelle, helmikuun alussa Riikaan, jolloin retkikunta oli huvennut puoleen vahvuudestaan. Mm. Hannes Matinpoika Mustonen Kuopiosta kaatui.

Budbergin rakuunarykmentti lakkautettiin, samoin toinen rakuunarykmentti.

Väenotosta puuttui 67 mikkeliläistä, 29 kangasniemeläistä ja 16 pieksämäkeläistä. Pakoilivat soilla ja metsissä.

Nihdin palkkaminen sijaiseksi yleistyi.

Käräjillä tutkittiin järjestelmällisesti ratsutilojen kuntoa Falkenbergin toimesta.

1680 Viipurin jalkaväkirykmentti Narvan varusväkenä, everstinä Otto Reinhold Taube.

Tammikuussa Falkenberg sai tehtäväkseen jatkaa ratsutilojen valintaa ja sen rinnalla perustaa kuhunkin lääniin kaksi jalkaväkirykmenttiä. Viipurin läänin asukkaiden kanssa sovittiin, että keskimäärin neljän talon ruotu ylläpiti yhtä sotamiestä. Savoon syntyi näin 822 ruotua

1681 Savolaisia oli Narvassa ainakin kahdessa komppaniassa, kapteeni Gerhard von Löwen, jossa itä- ja pohjoissavolaisia nihtejä, samoin Johan von Klingenbergin komppaniassa useita iisalmelaisa, kuopiolaisia ja leppävirtalaisia. Rykmentin everstiksi oli tullut O.R. Tauben sijaan Mauriz Wellingk.

1682 Viipurin varusväkeen osa eversti Rembert von Funckin rykmentistä. Mukana everstiluutnantti Brakelin komppaniassa: 14 kerimäkeläistä, 5 sulkavalaista ja 11 sääminkiläistä. Kapteeni Christian Pentinpoika Uhrin: 20 pieksämäkeläistä ja 8 joroislaista. Lars Bertilinpojan: 23 leppävirtalaista ja 45 kuopiolaista. Kapteeni Peter Bergin: 22 iisalmelaista ja 18 kangasniemeläistä.

Funcken vaihtoi rykmenttejä eversti Joachim von Cronmanin kanssa, joka suoritti varsinaisen ruotujaon uudelleen.

Iso reduktio, jolloin loputkin rälssi- tai läänitystilat vapautuivat kruunun käyttöön.

Ratsuväen järjestäminen oli etusijalla. Kuhunkin lääniin Pohjanmaata ja Käkisalmea lukuunottamatta perustettiin ratsurykmentti, kussakin tuhat ratsumiestä. Ratsutalojen alue rajoittui eteläiseen Savoon, Joroinen pohjoisin paikkakunta. Ratsumies oli yhä yleisimmin palkkalainen.

1683 Savolaiset nihdit komennettiin Liivinmaan ja Inkerin varuskuntiin senkin takia, ettei heillä vielä ollut ruotutorppia valmiina. Näin ehdotti katselmusta pitävä kenraali ja Ikerinmaan kuvernööri Jören Sperling.

1685 Ratsuväen järjestely valmistui.

Erik Giös sai komppanian Kuopiosta jalkaväkeä.

1686 Virisi rakuunavärväys.

1695 Saatiin ruotujako valmiiksi. Savon jalkaväki käsitti 875 ruotua, lisäksi Viipurin puolelta liikeni 33 ruotua näiden lisäksi. Pietari Brahe oli aikoinaan käskenyt jakaa kahtia ne talot, joilla asui kaksi perhettä. Eversti Cronman hankki jo sotilastorppiakin.

Eversti Joachim von Cronman oli ruotsalainen ja joutunut tänne itään värvättyine rykmentteineen varuskuntapalvelukseen. Savolaisten komantajaksi hän joutui vaihdettuaan virkoja eversti Rembert von Funkin kanssa. Päällystö koostui suurelta osin Cromanin rykmentin upseereista, mutta osa tuli muualtakin.

Luutnantti Gustaf Lorentz Birkholtz siirtyi Kuopion komppaniaan Uudenmaan jalkaväestä.

Lopullisessa jaossa Savon jalkaväkirykmentti käsitti kahdeksan komppaniaa, joissa 1039 ruotua. Komppaniat nimettiin joko kulloisenkin kapteenin tai keskuspaikan mukaan. Komppanian alueet noudattivat yleensä pitäjän rajoja, mutta poikkesivat niistä tarpeen mukaan. Iisalmen kopmppanian alue oli yhtenäisin. Kuopion komppania sai lisäksi Leppävirran pohjoisosan.

Savon kokonaispanos ruotujaon jälkeen käsitti 336 ratsumiestä, 1039 jalkamiestä sekä noin 125 sotilasviran haltijaa, yhteensä noin 1500 henkeä. Väkiluku Savossa oli 40000 henkeä.

1699 Savon jalkaväestä 300 miestä ja everstiluutnantti päällystöineen Narvaan ja Nevanlinnaan. Miehet olivat pääosin Iisalmen ja Kuopion komppanioista, komennuskunnan päällikköinä kapteenit Erik Giös ja Johan von Meurman.

1700 Vakinaiset joukot liikekannalle. Savon jalkaväkirykmentti koottiin ruoduiltaan, täydennettiin ja varustettiin. Se lähti huhtikussa Viipurista Narvan ja Tarton kautta Riikaan ja joutui Väinänsuun linnoituksiin varusväeksi.

Lisäväeksi otettiin kaksinnus ja kolmikasjoukot. Kuopion puolessa miehiä haki vänrikki Erik Licen. Oman väen säästämiseksi voitiin kasvattaa joku kerjäläispoika täyteen ikään.

Ratsuväessä savolaisen komppanian majurina oli Herman Johan von Burghausen.

Perustettiin Inkerinmaan rakuunarykmentti kapteenina Carl von Burghausen.

Viipurin ratsurykmentti lähetettiin Liivinmaalle kenraali Otto von Wellinngkin johtamaan armeijaan taistelemaan puolalaisia vastaan, jotka piirittivät Riikaa ja Väinänjoen suun linnoituksia.

Marraskuun 20 pnä Narvan taistelu, jossa Kaarle XII löi Pietari I:n armeijan. Viipurin ratsurykmentin eversti Hans Henrik Rehbinder kaatui.

Savolainen kolmikasjalkaväki liittyi Narvan varuskuntaan, kaksinnusjoukot taas vartioivat Viipuria.

1701 Kaksinnusmiehet kootiin Viipuriin tammikuussa. Vakinainen väki käytti sinistä asetakkia, lisäväki harmaata sarkanuttua, jotka ruodut toimittivat. Talvella mm.turkki.

Savon kaksinnusjalkaväkirykmentti käsitti neljä komppaniaa, ensimmäinen everstiluutnantti oli Alexander Pereswetoff-Morath.

Savolaiset kolmikkaat liitettiin samaan rykmenttiin Hämeen ja Uudenmaan kolmikkaiden kanssa, yhteensä vajaat kolme komppaniaa. Everstiksi tuli Jürgen Johan Lode.

Venäläiset voittivat parintuhannen suomalaisjoukot Tarton lähellä Erastveressä.

1702 Pähkinälinnaa puolusti 275 miestä. Siirtolakomppaniaa vahvistettiin savolaisin kaksinnusmiehin. Lokakuussa Pähkinälinna antautui.

Syksyllä otettiin täydennysmiehiä. Iisalmesta ainakin viisi miestä, joista kaksi karkasi Narvasta.

Kaksinnusjoukoista talvehti kotona säännöllisesti suuri osa.

1703 Maaliskuussa venäläisen hiihto-osaston tuhosi Kivennavalla Inkerinmaan rakuunat.

Kesällä venäläiset valloittivat Nevanlinnan, Kaprion ja Jaaman ja etenivät Virumaalle, sekä polttivat Rakveren kaupungin.

Nevanlinnassa palveli savolaista kaksinnusväkeä everstiluutnantti Alexander Morathin alaisena.

Kesällä otettiin täydennysmiehiä, mm. Siilinjärveltä Hemminki Tiihonen.

Talonpoikaista nostoväkeä koottiin Viipurin turvaksi.

1704 Suomen armeijaa johti kenraali George Johan von Maijdell. Yrittivät apuun Tarttoon ja Narvaan, joita venäläist piirittivät huhtikuusta. Tartto ja Narva antautuivat ja savolainen kolmikasväki joutui sotavankeuteen elokuussa.

Vakinaista jalkaväkeä täydennettiin, mm. riistaveteläinen Risto Lång ja parkunmäkeläinen Eenokki Laitinen joutuivat Väinänsuuhun ja Riikaan.

1705 Pietari I rakennutti Retusaarelle Kronstadtin linnoitusta. Venäläiset hävittivät samaan aikaan Sortavalan ja Pälkjärven seutuja. Suomalaiset etenivät kesällä Hirvisaarelle perustetun Pietarin kaupungin porteille voimatta kuitenkaan tuhota kaupunkia.

Kuurinmaalla Riikan lounaispuolella 6000 miestä voitti 20000 venäläistä Gemäuerthofissa.

1705-6 Osa vakinaisesta jalkaväestä pääsi talveksi kotiin Liivinmaalta.

1706 Kenraali Maijdell yritti kesällä turhaan Pietarin kimppuun. Venäläiset etenivät Kannaksen halki ja piirittivät Viipuria lokakuun loppuun.

1708 Kaarle XII pakotti Puolan August III:n rauhaan Altranstädissä.

Viipurin kaksinnusratsurykmentti ja ainakin osa Savon kaksinnusjalkaväkeä marssi kohti Nevajokea, ei uhannut Pietaria, vaan taistelu käytiin Kapriossa.

Liesnajassa Lewenhauttin joukko torjui venäläiset. Lewenhauptin tykistönsä ja kuormastonsa menettänyt osasto saavutti pääarmeijan Ukrainan rajoilla.

Motathin kaksinnuspataljoonaa täydennettiin ja lepuutettinkin kotona, sillä Kuopiossa ja Iisalmella valitettiin päällystön omavaltaisuudesta.

1709 Savossa oli rauhallinen kesä, Suuri Pohjan sota huipentui Pultavan ratkaisutaisteluun.

Savon jalkaväkirykmentti kotiutettiin talvikaudeksi ja täydennettiin.

Savon jalkaväkirykmentistä kolme komppaniaa puolusti Neumündeä ja kaksi Väinänsuuta.

Liivinmaalla riehui ankara rutto

Viipurin ratsurykmentti perustettiin uudelleen runkonaan kaksinnusratsurykmentti.

1710 Tsaari Pietari I ryhtyi valloittamaan Liivinmaata ja Viroa. Savon kaksinnusmiehet vartioivat Viipuria. Talonpoikainen nostoväki kutsutiin taas harjoituksiin.

Maaliskuun 21 pnä 18000 venäläistä piiritti Viipuria, jossa oli n.5000 miestä eversti Magnus Stiernstrålen johtamina Kaupunki antautui keväällä ja varusväki vietiin sotavankeuteen ja suuri määrä siviiliväkeä Venäjälle orjuuteen. Kaatuneita oli mm. kuopiolainen Juhana Räsänen.

Heinäkuun alussa Savon jalkaväkirykmentti antautui Liivinmaalla ja osa väestä joutui sotavankeuteen. Monta miestä ei Riian tienoilta palannut.

Käkisalmi antautui syyskuun 9 pnä ja 400 miehen varusväki Savon kaksinnusjalkaväkeä pääsi lähtemään vapaasti.

Sotatoimet kuluttivat liki loppuun Savon vakinaiset sekä kolmikas- ja kaksinnusjuokot, paitsi kaksinnusratsuväkeä ja Käkisalmen jalkaväkeä. Kokonaistappiot jatkuvine täydennyksineen olivat n. 2300 miestä.

Ratsuväen eversti Armfelt suojasi Savoa Kerimäen suunnasta tunkevaa vihollista vastaan. Everstiluutnantti von Essen suojasi Savon etelärajaa ja Majuri Danielson retkeili Poihjois-Karjalassa, jossa talonpojat kääntyivät tsaarin puolelle. Kiteellä toimi Suorlahden hovin isännöitsijä Tapani Löfwing, sittemmin kuuluisa sissi.

Elokuun 16. pnä 2000 venäläistä kasakkaa yritti ylittää Punkasalmea ja vievät itäpuolista väkeä vangiksi.

Savon rykmentin everstiksi nimitettiin Johan Stiernschantz ja majuriksi Johan Busch.

1711 Everstiluutnantiksi tuli Petter Johan Meisner, aateloituna Gyllenecker.

Alipäällystöön ja miehistöön ilmestyi joukko säätyläisnuorukaisia.

Kasakkajoukko kierteli aivan Savonlinnan liepeillä tekemässä tuhojaan.

Everstit Armfelt ja Stiernschantz lähtivät joukkoineen 28. helmikuuta kohti Käkisalmea ja voittivat venäläiset 4. maaliskuuta Soldatmäessä. Seuraava tavoite oli Kirvun Hannukkala, jota puolusti 350 rakuunaa ja 150 kasakkaa. Nämä voitettiin.

Pien-Savon ratsukomppania toimi Käkisalmen suunnalla ja taisteli venäläisiä vastaan 9.

heinäkuuta Raivattalassa Hiitolan pitäjässä.

Loka-marraskuussa kenraali Armfelt eteni Uudellekirkolle, mutta joutui pian vetäytymään.

Suomen armaijan ylipäälliköksi tuli kenraali Lybecker, joka luopui taistelutta Karjalasta ja vetäytyi Kymijoen länsipuolelle. Savon etulinja oli Puumalansalmella.

1712 Olavinlinnan komentajana oli majuri Busch miehistönään mm. Iisalmen komppania.

Viisikäsrykmentin komentajaksi tuli eversti Adam Pistolekors ja everstiluutnantiksi vanha kapteeni Johan von Meurman. Rykmentin vahvuus oli kaksi komppaniaa eli parisataa miestä. Vihollisjoukko vangitsi everstin Aholahdesta, jolloin vastuu jäi Mermanille.

Venäläisiä Kerimäellä, Mäntyharjulla ja Hirvensalmella. Kesällä kasakat hyökkäsivät Puumalan kautta Sulkavalle. Eversti Stiernschantz teki syksyllä retken Käkisalmeen yllättäen kasakkajoukon. Venäläiset hyökkäsivät marraskuun 28. pnä Kulennoisissa ja jouluaattona Puumalassa.

1713 Alkuvuosi oli rauhallinen. Uusi ylipäällikkö Armfelt alkoi keskittää joukkoja länsi-Suomeen.

Venäläiset työntyivät Savoon syyskuussa maitse ja vesitse asettuen viideksi päiväksi Sulkavalle.

Savolaiset ratsujoukot kävivät viivytyssotaa mm. Karjaalla elok. 20. pnä.

Pälkäneellä tappio lokakuun 4. pnä, jonka jälkeen Savon jalkaväki hajosi pahoin, miehet palailivat kotiseuduilleen.

1714 Talvella venäläiset liikkuivat lounaisimmassa Savossa. Hirvensalmella Viipurin ratsurykmentin Pien-Savon komppania voitti 40-miehisen venäläisvoiman. Kangasniemellä Långström tuhosi toisen osaston, joka käsitti 80 miestä.

Isonkyrön Napuella helmikuun 14 pnä Siomen armeija kävi ratkaisevan taistelun. Tähänosallistui Savon jalkaväkirykmentti Iisalmen komppaniaa lukuunottamatta, se vartioi Olavinlinnaa, sekä Suur-Savon ratsukomppania. Jäljellä oli 270 miestä 700:sta. Kuopion komppanian tappioihin kuului sotamies Pekka Ovaskainen.

Napuen taistelun jälkeen palasi venäläinen ratsuväki etelään Kuopion kautta ja pakkoverotti tienvarsia.

Venäläiset aloittivat Olavinlinnan valtauksen keväällä kooten Lappeenrantaan 1687 miestä ja 30 tykkiä. Piiritysjoukkoja kertyi kaikkiaan yli kaksituhatta miestä. Joukko eteni maitse ja vesitse ja saapui Savonlinnaan kesäkuun 18. pnä. Majuri Buschilla oli linnassa 346 miestä Juvan, Pieksämäen ja Kuopion komppanioista. Piiritys kesti kuusi vikkoa ja linna antautui heinäkuun 29. pnä. Jäljellä oli 150 miestä ja 60 tykinluotia. Busch sai poistua linnasta Pohjanmaalle venäläisten saattelemana, osa miehistä karkasi kotiin. Majuri Busch talletti ruokatarvikkeitaan Iisalmen Salamäkeen Esko Makkoselle mutta venäläiset ryöstivät ne marraskuussa.

Buschin joukon menomatkalla saattajat ryöstivät Kuopion Puutossalmella Jaakko Hyvärisen Maja- ja postitalon, ja palatessaan he tekivät tuhoja uudelleen. Kuopiossa kärsi katselmuskirjuri Karl Forstadiuksen talo, jonka liepeillä Savilahdessa tuhat venäjäistä majaili neljä päivää.

Leppävirralla syntyi tuhoja Saamaisissa,Reinikkalassa, kirkonkylällä, Tanskansaaressa, Timolassa Pussilantaipaleessa ja Riihirannnalla sekä Rantasalmen Osikonmäellä. Suonnejoen Sydänmaa koki majoituksen kauhut, kun viisi komppaniaa venäläisiä marssi sitä kautta Pohjanmaalle. Punkaharjun Pihlajaniemessä tuhottiin Juho Malisen talo.

Kesällä yritettiin värvätä Ruotsin armeijaan sotilaskarkureita ja loismiehiä mm. Kuopiossa. Värväreinä luutnantti Gustaf Henrik Ehrenroot, kuopiolainen korpraali Juhana Husu ja vänrikki Sund.

1715 Kajaanin linnaa puolusti 50 miestä savolaista viisikäsjalkaväkeä ja muuta Savon jalkaväkeä päällikkönäään majuri Johan Henrik Fieandt.

Joulukuussa eteni etelästä Savon halki venäläinen ratsuväkiossasto ja yritti ottaa linnan yllättäen, mutta epäonnistui.

Husu värväsi edelleen miehiä Savossa kapteeni Michael Lundeén mukana.

1716 Tammikuussa kenraali Afanasi Tshekin tehtäväkseen valloittaa Kajaanin joukoissaan eversti Mannsteinin jalkaväkirykmentti ja tykistöä. Linna antautui helmikuun 24. pnä, jolloin Ruotsin lippu laskettiin viimeisenä salosta Suomessa. Sotilaat ja siviiliväki vietiin vastoin antautumissopimusta Venäjälle vankeuteen.

Syksyllä pidettiin Savon jalkaväen pääkatselmus Vallentunan Hulthamnissa, vähän Tukholman pohjoispuolella. Sen vahvuus oli silloin 21 upseeria, 35 aliupseeria ja 304 miestä. Kuopion komppanian vahvuus oli yksi upseeri, viisi aliupseeria ja 71 miestä.

Karjalan ratsurykmentin Ylä-Savon komppanian vahvuus oli 41 ratsumiestä ja Ala-Savon 84.

1716-17 Savoa kierteli väenotossa mm. kersantti Niilo Auvinen Juvan komppaniasta.

1717 Sissipäällikkö Lauri Kärki ylennettiin kapteeniksi, sukunimi oli muuttunut Kerckisudd.

1718 Kaarle XII määräsi kenraali Armfeltin tunturien yli kohti Trondheimia. Savon jalkaväessä oli 385 miestä sekä päällystö. Kaikkiaan voimaa oli noin 7500 miestä, joista puolet suomalaisia ja näistä kuutisensataa savolaisia.

Marraskuun 30 pnä kuningas kaatui ja Armfelt aloitti tuhoisan paluumarssin Tydalenista. Savon jalkaväestä katosi tuntureille 87 miestä. Kuopion komppania menetti tuntureille 13 miestä, yhteensä Norjassa 37 miestä 57 lähteneestä.

1719 Savon jalkaväkeä oli tammikuussa 135 miestä ja päällystö. Varsin moni oli palelluttanut noistakin jalkansa, kätensä, korvansa tai silmänsä.

Sotavangit vapautettiin syyskesällä ja he voivat palata yksiköihinsä.

Ratsuväki säilyi tuntuvasti vähemmin tappioin Norjassa.

1720 Savosta otettiin kolmasosa koko viljasadosta veroksi miehitysvoiman toimesta.

Karjalan ratsurykmentti joutui keväällä puolustamaan toiminta-aluettaan Uumajan seutua venäläisiä vastaan. Kummankin savolaiskommanian varastot paloivat Uumajassa.

Savon jalkaväkirykmentti siirrettiin etelään Gävlen tienoille, josta käsin se jatkuvasti järjesti partioretkiä Suomeen.

Väenotto ei enää onnistunut venäläisten varuillaan olon johdosta, vain viisi alokasta merkitiin rulliin.

1721 Uudenkaupungin rauha elokuun 20 pnä. Ruotsi luopui Baltian maista, Inkerinmaasta ja Kaakkois-Suomesta. Viipuri, Käkisalmi ja Sortavala jäivät Venäjän puolelle.